Actionia ja adrenaliinia taksissa ja teho-osastolla

Kirjanpitäjä ei ole mikään boheemi ihminen

Katja “Kati” Boman on Riihimäen Tilitoimiston pääomistaja sekä yksi tilitoimiston kirjanpitäjistä. Hänellä tosin on ollut poikkeuksellisen monta ammattia. Matka leipurista tilitoimistoyrittäjäksi – ja kirjanpitäjäksi – on ollut värikäs ja vaiherikas.

– Lähdin koulun jälkeen Mikkeliin leipurikouluun. Olin leipomossa töissä ja se olikin hauskaa aikaa, Kati muistelee.

Nuorella naisella oli muitakin kouluttautumisintressejä.

– Hain ja pääsin kätilöopistoon sekä teknilliseen kouluun elintarvikealalle.

Perhesuunnitelmat viivästyttivät jatkokoulutukseen lähtemistä, joten Kati jatkoi leipomossa. Lapset Antti ja Kaisu tulivat kuvioihin.

Jauhopöly pani stopin leipomoalalle ja joudutti ammatinvaihtoa. Kahdeksan kuukautta Kaisun syntymän jälkeen Kati haki ja pääsi sairaanhoitajakouluun. Sitä vaihetta kestikin sitten neljä ja puoli vuotta.

– Pari vuotta ennen valmistumista jäin joltain työharjoittelujaksolta Savonlinnan teho-osastolle töihin.

Actionia ja adrenaliinia taksissa ja teho-osastolla

Kati viihtyi 9 vuotta Savonlinnan sairaalassa sisätautikirurgisena sairaanhoitajana. Työ oli kiinnostavaa, koska teho-osastolle tulevat kaikki vauvasta vaariin ja tarpeet ulottuvat kaikille terveyden- ja tehohoidon osa-alueille.

Muutto Vantaalle vuonna 2004 tarkoitti myös työpaikan vaihtoa. Kati sai viran Peijaksen sairaalan teho-osastolta, mutta potilasaines ja työn yksitoikkoisuus alkoivat puuduttaa.

– Pääkaupunkiseudulla tehohoito on niin erikoistunutta. Lapset menevät Lasten klinikalle, naiset Naisten klinikalle, palovammat Töölöön, ja munuaispotilaat sekä kaikki pahimmat sydänjutut Meilahden sairaalaan.

Teho-osastotyö vaihtui yksityispuolen keikkatyöksi Lääkärikeskus Aavassa ja Dextrassa sekä Gynekologikeskus Adinassa.

– Tein puolikasta teho-osastolla ja keikkaa yksityispuolella ympäri pääkaupunkiseutua.

Kun kuopus Juuso syntyi vuonna 2008, teho-osastolle ei ollut enää paluuta.

– Sain Aavasta sairaanhoitajaviran Vantaalta. Mutta sehän ei sitten ollutkaan mitään sisätautikirurgisen sairaanhoitajan hommaa. Se oli vain tikinpoistoa, luomenpoistossa avustamista, sairausloman kirjoittamista, ajanvarausta, laskutusta ja sellaista, Kati kertoo.

Tähän saumaan poika Antti pääsi armeijasta ja lähti taksikurssille. Katin puoliso, taksiyrittäjä Jarkko Boman, erehtyi sanomaan, etteivät Kati tai hänen poikansa ikinä tule saamaan karttakoetta läpi, koska he eivät ole kotoisin pääkaupunkiseudulta.

Se oli virhe.

– Ajattelin, että minä lähden kanssa sinne taksikurssille, että kyllähän me saadaan se läpi. Ja niinhän me Antin kanssa sitten opiskelimme. Ajelimme ympäri pääkaupunkiseutua ja hirveää määrää Vantaankin lähiöitä. Antti oli silloin turvatarkastajana lentokentällä, ja kun hän pääsi aamulla töistä, me lähdimme. Ajoimme ne lähiöt ja opiskelimme alueet Helsingissä.

Kati ja Antti pääsivät kaikista kokeista läpi, saivat taksikortit, ja kumpikin alkoi ajaa taksia.

– Kun lähdin ajamaan taksia, olin käynyt autolla Dextrassa ja Munkkivuoressa autolla kerran. En ollut ajanut minnekään muualle, en edes Rautatieasemalle tai muualle keskustaan. En olisi edes uskaltanut lähteä ajamaan sinne. Kyllä hiki valui kun ensimmäistä kyytiä vein navigaattorin kanssa lentoasemalta Rautatieasemalle. Mutta hyvin se sujui, ei mitään ongelmia. Ja sittenhän mä ajoin taksia seuraavat viisi vuotta ainakin, Kati kertoo.

Niiden vuosien jälkeen tapahtui taas paljon yhtä aikaa. Niina Usva-Kanteh alkoi alustavasti miettiä eläköitymistä ja Riihimäen Tilitoimiston tulevaisuutta siltä kantilta, ja taksit vapautuivat. Bomaneilla tiedettiin, ettei taksiuudistuksesta seuraa taksialalle mitään hyvää.

– Mietimme kotona, että ehkä ei ole järkevää, että kaikki munat ovat samassa korissa.

Katin tilitoimisto-osakkuutta edistääkseen Jarkko maksoi Katille kirjanpitokurssin Markkinointi-instituutissa.

– Suoritin sen, ajoin edelleen taksia ja aloin käymään Riihimäellä parina, kolmena, päivänä viikossa.

Viimeisen koronakyydin Kati ajoi Helsingin lentoasemalta Holiday Club Katinkultaan Kainuuseen. Hän löytää teho-osastotyöstä ja taksin ajamisesta yllättäviä yhtymäkohtia.

– Teho-osastolla vastuu siitä, että sai potilaan pidettyä hengissä, oli valtava. Ja työ hirveän hektistä. Tilanteet ovat yllättäviä ja siinä mielessä tehohoidossa ja taksityössä on samat elementit. Kun menet aamulla teholle töihin, et tiedä, tuleeko sinne kirveellä päähän lyöty vai arsenikkimyrkytystapaus vai mikä. Ja kun lähdet aamulla taksilla, et tiedä yhtään, missä olet tai kenen kanssa. Oletko Turussa vai Helsingissä vai Lapissa vai pyritkö koko päivän samoissa nurkissa. Ja minkälaisia asiakkaita tulee kyytiin. En enää ollenkaan kaipaa sellaista actioniä ja adrenaliinirökitystä kuin silloin oli.

Kyllä Teboililla tiedetään miten taloushallinto hoidetaan

Katia kuvaavat parhaiten kaksi ominaisuutta. Ensinnäkin, jos hän voi palvella, niin hän palvelee. Myös iltaisin, niin pitkään kuin valvoo. Toiseksi, Katin temperamentti vaatii nopeaa toimintaa.

– Minulla on paheena ja hyveenä se, että asiat on saatava selville mahdollisimman äkkiä. Kun olin teholla tai taksissa, joskus ei tullut uni, kun mietin, mitä päivän aikana oli tapahtunut. Enää ei ole samanlaista, mutta jokin kirjanpidon asiakin saattaa jäädä mietityttämään ja kaivamaan. Haluan asioihin selvyyden heti. Saatan yöllä herätä siihen, että olen keksinyt ratkaisun asiaan, joka on jäänyt mietityttämään, Kati sanoo.

Kirjanpitäjän työn hyvinä puolina Kati pitää ennalta-arvattavuutta, joka mahdollistaa suunnitelmallisen työnteon.

– Olen aina hyvin tarkkaan suunnitellut etukäteen, mitä teen minäkin päivänä. Tässä työssä näet, että kuun 12. päivänä sinua odottaa 70 alvia ja tiedät pitkälti, mitä ne ovat. Niihin voi tulla säätöjä, kaivamista, selvittämistä ja semmoista, mutta ei ihan hirveitä yllätyksiä. Yrittäjät panee usein viestiä oman työpäivänsä jälkeen eli vasta illalla, mutta en koe työksi vastaamista saman tien. Se on kaikki seuraavasta työpäivästä pois.

Alaan liittyy myös jatkuvasti muutoksia ja uuden oppimista. Katista ei voi tulla KLT-kirjanpitäjää, koska työkokemusvaade työvuosista ilman merkonomintutkintoa ei ole Katille työiän puolesta mahdollista toteuttaa. Työn laadusta ei silti tarvitse tinkiä.

– Olen aina ollut matematiikassa taitava, ja kirjanpito on sekä aika helppoa että tosi mielenkiintoista. Saatan sanoa miehelle, että lähden tekemään yhden työasian, että menee ehkä tunti, ja sitten meneekin kolme tai neljä kun oikein uppoudun ottamaan asioista selvää. Kun on niin paljon niitä, jotka ovat kuulleet tuolta Teboililta nämä asiat ja että tehdään näin ja näin kun kaikki muutkin yrittäjät niin tekevät.

Kun tarpeeksi moni tekee samalla tavalla väärin, sitä alkaa väkisinkin epäilemään itseään.

– On tavallaan pakko ruveta tutkimaan asiaa. Että olenko nyt ymmärtänyt jotakin väärin, kun yrittäjät tekevät näin. Siinä vaiheessa alan etsiä tietoa ja soitella verottajalle, että miten nämä asiat nyt ihan oikeasti menevätkään.

Lopullinen vastuu omasta taloushallinnosta on aina yrittäjällä, riippumatta siitä, onko hänellä kirjanpitäjä vai ei. Eli omasta taloushallinnosta on syytä olla kiinnostunut silloinkin, kun on hyvä ammattilainen hoitamassa hommat.

– Emme me tietenkään voida puuttua siihen, miten yrittäjä asiansa hoitaa, mutta ainakin informoimme asiakasta siitä, miten asiat oikeasti ovat. Jos nimittäin tulee verotarkastus eikä asioista ole sanottu, niin yrittäjähän syyttää kirjanpitäjää, vaikka vastuu on hänellä itsellään. Silloin on hyvä olla mustaa valkoisella, että ainakin on informoitu asioista oikein.

Kirjanpitoa kuin itselle tekisi eli koskaan ei voi saada liian hyvää palvelua

Hyvän kirjanpitäjän ominaisuuksiin Kati laskee ainakin asiakaspalveluhenkisyyden.

– Meidän asiakkaiden pitää saada palvelua.

Riihimäen Tilitoimistolle on itse asiassa tullut paljon tilitoimiston vaihtaneita juuri hyvän asiakaspalvelun perässä.

– Meille on tullut asiakkaita, jotka ovat olleet niin pieniä, ettei heitä ole priorisoitu eikä heille ole aiemmassa tilitoimistossa vastattu 2-4 viikkoon. Itse en ainakaan odota 2-4 viikkoa vastausta, jos jostain kysyn.

Katille, kuten kaikille Riihimäen Tilitoimistossa, on tärkeää ja jopa vain hyvää perusasiakaspalvelua se, ettei kirjanpito ole pelkkää teknistä suorittamista vaan aitoa huolehtimista asiakkaasta.

– Kirjanpitäjän tehtävä on huolehtia siitä asiakkaasta ja sen asioista, auttaa kaikin keinoin yrittäjää tekemään omaa perustyötään. Käyn esimerkiksi aina katsomassa verotilit ja panen välittömästi asiakkaalle viestiä, jos siellä on selvityspyyntö. En jätä asiakasta hoitamaan ja huomaamaan asioita itse omalla vastuullaan.

Asiakaspalveluhenkisyyteen kuuluvat Katille luotettavuuden ja tavoitettavuuden lisäksi asioiden oikein tekeminen sekä epäkohtien esilleotto.

– Epäkohdista pitää keskustella, sanoa, että tämä ei nyt ihan mene näin. Esimerkiksi siten, että jos on palkkaamassa työntekijää vaikkei pysty nostamaan itselleen palkkaa, niin mitä muuta voisi tehdä. Voisiko ennemmin käyttää alihankkijoita, kesätyöseteliä, tai mitä muita mahdollisuuksia olisi.

Katin mielestä kirjanpitäjän kuuluu myös herätellä yrittäjää oman taloushallintonsa todellisuuteen.

– Laitan joka kuukausi asiakkaalle tulokseen ja taseen, ja vertailen tulosta edelliseen vuoteen. Jos menee tosi hyvin tai tosi huonosti, tai jos on huomattavan isot ostot, esimerkiksi, niin voi olla hyvin aihetta keskustella, että mistähän se johtuu.

Katin työtä ohjaavat sekä Niina-siskon että tilintarkastaja-sedän opit:

– Kun teet kirjanpitoja, niin teet niinkuin se yrittäjä istuisi tässä, kuin omaa tekisit. Mieti joka vienti niin, että miten se vaikuttaa, kuin omalle yritykselle tekisit. Mieti kaikki edut ja uhat ja mahdollinen verotarkastus. Vaikka vastuu onkin yrittäjällä, sinä olet siinä yrittäjän pallilla kun teet kirjanpitoa. Eli et ole ulkopuolinen, vaan asianosainen.

Riihimäen Tilitoimiston ääneenlausumattomaan palvelulupaukseen kuuluvat moni Katin työtä ohjaavat periaatteet. Myös proaktiivisuus: ei tehdä vasta kun asiakkaat pyytävät, vaan ennen kuin he edes osaavat sitä tehdä. Katin ylpeimpiin saavutuksiin kirjanpitäjäuralla kuuluu koronatukien hakeminen, eikä vain omille asiakkaille, vaan kaikille Riihimäen Tilitoimiston yrittäjille.

– Olen ylpeä siitä, että älysimme ja osasimme hakea asiakkaillemme koronatuet. Ei niin, että he olisivat kyselleet niiden perään, vaan niin, että minä selvitin, kenellä voisi olla mahdollisuus saada niitä ja ehdotin niitä asiakkaille. Hain ja sain ne heille ja heidän puolestaan. Olin niin tyytyväinen, kun asiakkaat saivat sieltä isoja tukia ja selvisivät siitä ajasta. Moni yritys selvisi sen ansiosta koronasta kaatumatta.

Kati teki toisenkin korona-ajan sankariteon: hän lähti takaisin sairaanhoitajaksi ja rokottamaan ihmisiä koronaa vastaan.

– Joka paikasta soittivat koko ajan, että voisko, voisko, ja voisko. Niin ajattelin sitten, että ehkä mä nyt sitten voin, ja olin siellä sitten viisi kuukautta.

Kati otti koronarokotusajan vastaan samalla käytännönläheisellä ja tulosvastuullisella otteella kuin kaiken muunkin.

– Ei se ollut rankkaa, kun olin asennoitunut niin, että se oli vain lyhyt aika. Tein työt iltaisin ja viikonloppuisin, kun oli kaikki tilinpäätökset ja taloyhtiöt ja sellaiset.

Vesipyöräilyä ja maailmanmatkailua

Katin vapaa-aikaan kuuluvat tanssi, vesipyöräily ja matkailu. Tanssilajeja jivesta ja foksiin on veivattu Antti Törmäsen tanssikoulussa. Flamigossa on vesipyöräilty kahdesti viikossa.

Mutta se suurin intohimo löytyy matkustelusta. Kati ja Jarkko Boman ovat nimittäin käyneet jo 82 maassa.

– Olemme käyneet Thaimaassa varmaan 12 kertaa ja Kreikassa useasti, kuten muissakin paikoissa. Mutta jos kiinnostava matkakohde tulee vastaan, jossa emme ole käyneet, niin varmasti lähdemme tuttujen kohteiden sijaan sinne.

Kati ja Jarkko ovat myös neljän lapsen isovanhempia, mikä sekin tuottaa omat ilonaiheensa.

Salaisia paheita tai muitakaan salaisuuksia Kati ei arvele itsellään olevan, koska on luonteeltaan avoin ja puhelias.

– Ei ole salaisia paheita. Olen niin kova lärpättämään, että eiköhän kaikki tiedä kaikesta kaiken.